maanantai 10. marraskuuta 2014

Ympäristökasvatus, koulutukset ja kurssit

Otavan Opistolla pidettiin suunnittelupaja koulutuksista ja kurssitoiminnasta Etelä-Savossa viime viikolla. Osallistujia oli seitsemän, ja tällä kertaa kävi niin että kaikki osallistujat olivat töissä opistolla. Pajasta muotoutuikin eräänlainen minipaja, joka pureutui erityisesti opiston näkökulmaan.

Kävimme läpi ensi vuoden suunnitelmia kurssitarjonnan suhteen. Suomen ympäristöopisto SYKLI on varannut Mikkeliin kaksi koulutuspäivää: 5.3. kurssitetaan otsikolla Pienen pienet askeleet - kestävä elämäntapa koulussa ja 24.9. teemana on Pieni vesikirppu vain - vesistöt oppimisympäristönä. Erityisesti maaliskuun koulutus voisi tarjota myös opistoväelle intoa ja menetelmiä siihen, miten kestävyyttä vaalitaan laajalla rintamalla. Opistolla taas on suunnittelun alla kurssiryppäät kulttuuriperinnön ja omavaraisuusteemojen alla, ja seuraavanlaisia kursseja on tulossa:
Asuminen vanhassa talossa 12.-14.6.
Otavan historia 5.-7.5.
Maatiaiseläimet kotitarvetuotannossa 20.-22.3.
Villiyrttikurssi 15.-17.5.
Kotitarveviljely 24.-26.4.
Hiljaisuuden retriitti (Satulinna)
Rauhallinen retkikurssi (Pienniemen tila) 24.-26.4.
Suunnittelupajassa vielä erityistä intoa sai aikaan sienikurssi, jollaista pohditaan järjestettäväksi syksyllä. Kurssien sisältösuunnittelu ja käytäntöjen hiominen ovat vielä kesken, joten liikkuja saattaa tapahtua. Kestävän elämäntavan omaksuminen tulee kuitenkin näkymään vapaan sivistystyön kursseina myös Otavassa.

Metsähallitusta, Maailman luonnonsäätiötä ja Savonlinnan maakuntamuseota yhdistää ensi vuoden tarjonnassa teema saimaannorppa. Toimintaa on ensi vuonna erityisesti lapsille ja nuorille, mutta myös yleisötilaisuuksia saataneen. Vielä tämän vuoden puolella, 26.11. klo 14 - 17, on Rantasalmella Huomio huomio norppa näkyvissä! -koulutusiltapäivä, jonne mahtuu vielä mukaan.

Suomen ympäristöopiston koulutusohjelma Ympäristökasvattajan tutkinnon saamiseksi esiteltiin myös pajassa. Pohdimme opistolaisten osallistumista koulutukseen, sillä Mikkeliin ollaan avaamassa oma ryhmä mikäli vain osallistujia tulee tarpeeksi. Orientaatiopäiväksi on sovittu 26.3. ja ilmoittautuminen on käynnissä. Muutamia selvitettäviä asioita osallistumisesta pohdittiin: Miten aikaresurssit riittävät? Montako ympäristökasvattajaa olisi organisaatiossamme hyvä olla? Kenen olisi tärkeintä olla mukana koulutusohjelmassa? Keskustelussa todettiin, että parasta olisi jos kouluttautujia olisi enemmän kuin yksi, ettei koko palanen kaadu yksille niskoille, mutta kovin monen aika ei riitä opiskeluun työn ohessa. Pitäisi sopia saisiko opiskeluun käyttää työaikaa ja jos, niin missä määrin, ja toisaalta varmistua siitä että opiskelusta huolimatta myös työtehtävät tulevat tehdyiksi. Epäilemättä on kuitenkin todennäköistä, että opistolta muutama opiskelija Mikkelinkin ryhmään löytyisi - toivotaan nyt vain että muutkin innostuvat! 

Työskentelyosuudessa puimme opistolle sopivia kohderyhmiä - sellaisia, joita opisto jo palvelee tai jotka opistolle sopisivat. Myös ympäristökasvatuksen ja kestävän elämäntavan omaksumiseen liittyviä aihepiirejä listattiin. Lopuksi, iltapäivän viimeisten tuntien väsymyksen hellässä huomassa hioimme hieman opiston roolia yhdistelemällä kohderyhmiä teemoihin ja pohtimalla millä menetelmällä saisimme parhaiten jotakin aikaan.

Tuloksena oli esimerkiksi nykyisen tarjonnan ja uusien kohderyhmien kohtaamista: Kansanopistolukiot olisi hienoa saada opiston ilmiökurssien piiriin ja opiskelijamme plus Otavan kyläläiset tarjoamillemme hyvinvointiin liittyville kursseille (kuten Mindfullness-kurssi). Henkilökunnan hyvinvointia voisi lisätä taukotoiminnalla esimerkiksi asahin parissa ja sessio pitäisi tietenkin tarjota myös etätyöskenteleville Adobe Connectin kautta. Kädentaidot, tuunaaminen ja ehkä uutena aluevalloituksena rassaaminen voisivat olla enemmän esillä erilaisissa tapahtumissa ja teemapäivissä: pyöränkorjauspäivä, vaatteiden ja korujen tuunaaminen opiskelijoiden kanssa… Tälläkin hetkellä pyörivää romanien käsityökurssia/opintopiiriä kehuttiin kovasti.

Jo aiemmin ilmoille pulpahtanut sienikurssi taas voisi yhdistää liki kaikkia kohderyhmiä, ja toisaalta palvelisi silloin montaa muutakin tarkoitusta kuin vain sienestyksen opettelua. Kuvittele opiston henkilökunaa, maahanmuuttajia, kyläläisiä, romaneja ja opiskelijoita yhdessä sienimetsään - kyllä kannattais lähteä!

Kaiken kaikkiaan näyttää keskustelujen perusteella siltä, että opistolaiset tekevät paljon kestävyyteen liittyvää työtä  mutta haluaisivat sille kenties selkeämmän kehyksen ja tavoitteet. Toisaalta kohderyhmiä, joiden kanssa opistolla on jo hyvät yhteydet, voisi hyödyntää paremmin. Opistokin voisi varmasti hyödyntää monia materiaaleja ja vierailuja paremmin, jos esimerkiksi maahanmuuttajille suunnattuja työpajoja tai kouluvierailuja olisi tarjolla. Muiden toimijoiden näkökulmat kiinnostavat myös: Mitä opistolta kaivataan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti